Keväällä 2004 Tanelin kanssa aloittamani pelastuskoiratreenit ovat edenneet siihen asti, että olen saanut koulutettua itseni hälytysryhmän apuohjaajaksi. Eli käytännössä olisin etsinnöissä mukana hälykoirakon (=kaikenmoiset testit ja kokeet läpäissyt koira + sen ohjaaja) avustajana; kartanlukijana, kuormajuhtana, havaintojen kreppaajana, yhteyshenkilönä jne. Tänä kesänä kadonneita on ollut ilmeisesti tavallista vähemmän; olen saanut kännykkääni yhteensä ~5 hälytysvalmiuden nosto -ilmoitusta, ja kerran olen päässyt pakaasit selässä jo ulko-ovelle asti ennen ilmoitusta "etsinnät keskeytetty". Toki etsittäviä varmasti on ollut enemmänkin, mutta minä keltanokkana en ole ihan ensimmäisten hälytettävien joukossa.

Äsken pääsin kuitenkin lähemmäs tositoimia kuin kertaakaan aiemmin! Aamuyöllä (sunnuntaina 7:37 on aamuyötä, onon) tuli hälytysvalmiuden nosto, johon reagoin vielä aika vaisusti pohtimalla hälyrepun sisältöä. Klo 8:22 tuli puhelu, jossa kysyttiin kuinka pian olen valmis lähtemään liikkeelle. 8:42 olin raaputtamassa auton laseja ja vähän yli yhdeksän olin kokoontumispaikalla, jossa koira ohjaajineen yhden apuohjaajan kanssa oli minua odottamassa. 9:15 oltiin ajettu jo hyvän matkaa ejopa:lle (etsintöjenjohtopaikka) päin, kun koiran ohjaaja sai ilmoituksen etsittävän löytymisestä. Ja eikun takaisin kotia. Pääasia kuitenkin että etsittävä löytyi :-)

Iltapäivällä sitten treenaamaan, josko vaikka joskus pääsisin ihan oman koiran kanssa valmistautumaan etsintöihin ja ehkä ihan oikeasti osallistumaankin niihin...