Nyt on jo osan namiskuukkeleiden merkitys selvinnyt.
Eilen haudattiin rakas Lempi-Kyöstimme, ja sen masennuttamana päätin lelliä jäljelle jääneitä lemmikkejäni oikein urakalla. Kyösti-kissasta lisää myöhemmin, sitten kun puolikaskin ajatus karjuvasta pissimirristämme ei aiheuta kyyneltulvaa...
Mutta muiden otusten lellimisestä; kissoilla on nyt sen seitsemää ruokasorttia tarjolla (pitäähän Kyöstin jäämistöt syöttää ensin pois, että muumimallisten Väinön ja Kertun laihis voi lopulta alkaa), ja koirat pääsivät pitkälle metsälenkille (mikä ei loppujen lopuksi poikkea normaalista lauantaista mitenkään). Kamerassa on 3 vuotta vanha akku, joten vasta ladatulla akulla sai jopa 22 kuvaa napsittua kirpeässä syysilmassa ennen sen hyytymistä. Alla muutamia melko onnistuneita poseerauksia ropellikorvasta ja nököhampaasta.
Kommentit