Tänään meillä hämmästeltiin herra ja rouva Silakkaa.
Väinö tiesi heti mistä on kyse ja mitä Silakalle pitää tehdä:
Samoin Taneli, joka pentuna kieriskeli ruokakupissaan koska siellä oli lohta. Maaginen tuoksu vetää poskea kohti hajun lähdettä, ja väkisinhän siinä mennään naama rullalla katolleen. Kala-aarteita ei kuitenkaan koskaan syödä! Sen sijaan niitä lipeksitään, vahditaan ohikulkijoille irvistellen ja kieriskellään niiden päällä. Hilma seuraa tapahtumia järkyttyneenä taustalta.
Kerttukin rohkenee maistamaan, Tanelia vähän huolestuttaa kieriskelyalustan menettäminen:
Hilmakin maistaa tähtisilmät tuikkien:
"Äiti, anna jo Oikeeta Ruokaa!!!"
Keitetty munuainen maistui molemmille niin hyvin, että kuvia sen syömisestä en ehtinyt edes harkita ottavani. Silakkafileitä sen sijaan jäi syömättä ainakin 6, mitähän niille tekisi...
Kommentit