Tänään meillä hämmästeltiin herra ja rouva Silakkaa.

Väinö tiesi heti mistä on kyse ja mitä Silakalle pitää tehdä:

 

Samoin Taneli, joka pentuna kieriskeli ruokakupissaan koska siellä oli lohta. Maaginen tuoksu vetää  poskea kohti hajun lähdettä, ja väkisinhän siinä mennään naama rullalla katolleen. Kala-aarteita ei kuitenkaan koskaan syödä! Sen sijaan niitä lipeksitään, vahditaan ohikulkijoille irvistellen ja kieriskellään niiden päällä. Hilma seuraa tapahtumia järkyttyneenä taustalta.

 

  

 

Kerttukin rohkenee maistamaan, Tanelia vähän huolestuttaa kieriskelyalustan menettäminen:

 

Hilmakin maistaa tähtisilmät tuikkien:

 

"Äiti, anna jo Oikeeta Ruokaa!!!"

 

Keitetty munuainen maistui molemmille niin hyvin, että kuvia sen syömisestä en ehtinyt edes harkita ottavani. Silakkafileitä sen sijaan jäi syömättä ainakin 6, mitähän niille tekisi...